Rottaniitti aloitti siis toimintansa vuonna 2004, 4-henkisenä Santeri(Laulu, Lyriikat ja kappaleet ylipäänsä) Joonas 'Ranttis' (Kitara, Soinnutusten hienosäätö & Taustamölinä) Tuomas (Basso, Metelöinti & Yleinen vitsinkohde) sekä minä (Rummut & Taustakarjunnat). Vuonna 2006 Ranttis kuitenkin lähti bändistä musiikillisten erimielisyyksien vuoksi ja yhtye joutui tilapäiseen kooma- tilaan n. 2kk:deksi, jonka jälkeen lyömä- & rytmisoitin orkesteri Rottaniitti päätti jatkaa trio muodossa varsin "menestyksikkäin" jälkituloksin.

Osallistuimme 3:meen helsingissä järjestettävään Ääni ja Vimma musisointi kilpailuun, joista jokaisessa ylsimme semifinaaleihin saakka. Meitä kuvattiin myös  "Punk- tauti, joka ei tapa!" dokumenttielokuvaa varten, mutta osiostamme ei löytynyt elokuvaan sopivaa materiaalia. En sitten tiedä menivätkö meidän musisoinnit & haastattelut kyseisen elokuvan dvd-version "Poistettuja kohtauksia" listallekkaan.

Äänitteitä saimme taottua muutaman:
Aikomus -demo ('05)
Kesä -ep ('06)
Lampirock -live ('06)
Patsaat ('07)
Vallankumoukset -ep('08)

Rottaniitti - Meidät Elävältä Haudataan

https://www.youtube.com/embed/1bwpGfCb0nM?rel=0

San. Säv. Santeri Pahnila.

Kaikki alkoi vuonna -04, kun isäpuoleni antoi luvan kokeilla rumpujen räimintää, järjetöntä metelin aikaansaamista ja peltien pauketta. Hän oli hommannut talomme kellariin Mapex merkkisen rumpusetin Zildjianin pelleillä. Eikä aikaakaan, kun nuori kapinallinen oli perustanut yhdessä kavereittensa kanssa Rottaniitti nimisen vaihtoehtopunk lyömä- ja rytmisoitin orkesterin, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa yleistä pahennusta ja oksennusrefleksejä kuuntelijoiden kesken.

Rottaniitti aloitti nimellä Alpicilla Agantinus (Merikotka-ankerias), joka päivitettiin muutaman kuukauden kuluessa muotoon Rottaniitti. Yhtyeessä aloittanut kitaristi lopetti kanssakäymisen muiden orkesterin jäsenten kanssa loppukesästä vuonna 2005, josta syystä orkesteri oli hetken tuuliajolla, mutta lähti käyntiin entistä eheämpänä trio muodossa. Kenties näin oli tarkoitus, sillä soittaminen triona toimi melkeinpä nelikkoa paremmin. Menestyksekkäästä selviytymis tarinasta huolimatta yhtye kuopattiin, kenties lopullisesti vuonna 2009.

Kitaran soitto villitykseni lähti käyntiin vähintään yhtä kummallisesti. Olisiko vuosi ollut  -05, kun otin kitaran aivan vain tekemisen puutteesta käsiini ja päätin, että nyt opin tämän pois alta niin ei tarvitse, sitä enään 30v päästä opetella. Totuushan on se ettei koskaan voi olla liian hyvä vaan aina on jotain harjoituksen varaa.

Ensimmäinen kappale, jonka opettelin kitaralla soittamaan oli Apulannan - Ilona. Mielestäni kannattava valinta kitaran soiton aloitukselle, suht yksinkertaiset soinnut ja rauhallinen tempo sitä voi sitten siitä lähteä harjoittelemaan lisää.

Apulanta - Ilona

http:///www.youtube.com/embed/7VVuZk055Y0